Musta tuntuu, että meillä on joku. Kuka tahansa, mikä tahansa. Joku pahaa haluava.
Mä kuulen sen, mä tunnen ku se tuijottaa. En uskalla kattoo ympärilleni, pelkään että näen sen. Ja jos näen sen, se on olemassa.
Paniikki iskee. Pelottaa. Mitä teen? Hautaudun sänkyyn, suljen silmät ja hoen "mitä ei nää, ei oo olemassa. Mitä ei nää, ei oo olemassa..."
Oisko aika ottaa lisää lääkkeitä?
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)