Mulla on viha-rakkaus suhde yhteen mun kaveriin. Valitettavasti se ei tiedä sitä. Eilen nukkumaan mennessä mietiskelin taas tapani mukaan - :D - ja tulin siihen tulokseen... en tiiä mihin tulokseen.
En voi olla oma itteni tän mun kaverin seurassa, en voi jakaa sille asioita mitä rakastan, asioita mitkä tekee musta mut. Syy on yksinkertanen. Ja vähän lapsellinen... Ei niin vähääkään: se on kova matkimaan kaikessa, ja vihaan sitä sydämeni pohjasta. Ärsyttäis suunnattomasti, jos kertoisin sille kuka mä oikeesti olen ja sitten meitä oiski kaks. Olen nolo, tiedän, en vaa saa tätä mun mielestä. En kyllä tiedä, tekiskö tämä mun kaveri enää niin, mutta en ole valmis ottamaan riskiä. Haluan liian paljon olla omalaatuinen, ehkä jopa erikoinen.
Miksi siis haaskaan ajatuksiani tähän kaveriini, enkä vaan lopeta ystävyyttä, jos se mua niin paljon raastaa?
En halua. Välitän tästä mun kaverista liikaa, vaik onhan meilki ollu huonot hetkemme, ehkä viel jopa enemmän ku muilla kaveruksilla. Mutta hyviä muistojaki löytyy - ja ne onki sitte tosi hyviä. Vähemmän, mutta löytyy.
Noh, itseppähän olen soppani keittänyt.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)