Mun mielialat vähä heittelee. Ekaks oon vähä niinku onnellinen, ja sit hetken päästä ilosuus laskee nollaan.
Ihmettelen, miten täs mun tilanteeski jaksan viel olla ees vähä ilonen, mut onhan mulla odotettavaa. Esimerkiks tipaton loppuu alle kahen viikon päästä, samoin tauko poikaystävän kanssa. Varmaan sillon 1.2 ollaan meillä tai parhaalla kaverilla hyvässä seurassa maistelemassa. Mitään hirveen kovaa känniä ei todellakaan oo tarkotus vetää. Tai, miks ei? Eipä mulla pahemmin muutakaa tekemistä oo, tai menoja seuraavana päivänä, ku viikon viimenen terapiaki sattu just sille ensimmäiselle päivälle.
Jokatapauksessa, aina ei jaksa olla ilonen. Tässä tapauksessa suurinta osaa ajasta. Heti ku unohdan kaiken mitä innolla odotan, vaivun mun syvään angstimaailmaan.
Nyt kannattaa lopettaa, etten ihan 4 000 riviä masistele täällä.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
aina ei saakaan olla iloinen, aina onnellinen. sekin tarkoittaisi ettei ole enää yhtään mitään. kaikki olisi jotain vaaleanpunaista, mutta kun on pelkästään sitä, se on sama kuin kaikki olisi pelkkää mustaa tai harmaata!
VastaaPoistaolet vahva.
Oot muuten aivan oikeessa. Jos kaikki ois pelkkää ruusuilla tanssimista, ni mitä ne ruusut sitte loppujen lopuks merkitsis?
PoistaKiitos tsempistä! :) Piristit päivääni.