Oon alottanu näköjään taas kirjojen lukemisen. Tilasin yhen trilogian ja nyt oon ollu nenä kiinni kirjassa tässä pari päivää. Niin hyviä kirjoja, niin hyviä kirjoja! Jotkut sanat tosin menee ohi ja joudun päättelemään muusta tekstistä mitä ne tarkoittaa, kun olen liian laiska kaivamaan sanakirjaa. Luen siis englanniksi.
Mulla on kirjahylly täynnä kirjoja. joihin en oo vielä koskenu, ku yhessä vaiheessa kadotin kokonaan mun lukuilon. Nyt oon onneksi löytänyt sen taas! Mitä mä oisinkaa missannu, jos en ois innostunu tästä yhestä kirjasarjasta!
Eilen mulla oli pitkästä aikaa jotain muuta tekemistä ku istua kotona. Kävelin (!) mun parhaalle kaverille kattomaan leffaa, saunomaan ja tekemään palapeliä. Siellä oli myös sen serkku, oli mukavaa.
Tänää tajusin että enää kaks päivää, ni mun tipaton ja tauko poikäystävän kanssa loppuu. En jaksais oottaa! Toisaalta mua jänittää kauheesti. Pelottaa, ettei poikaystävä rakasta enää. Että sil on ollu elämänsä paras kuukausi just nyt ku ollaan oltu erossa. Pelottaa, että se on löytäny jonkun uuden, tai muuten vaan tajunnu miten paljon helpompaa elämä on ilman mua. Miten se selvii ilman mua ihan mainiosti.
Oon aika vaativainen suhteessa. Haluisin kuulla jotain ihania asioita, vaikken hirveen romanttinen ookkaa. En tarvii kehuja, en uskois niitä kuitenkaa. Enkä todellakaa mitään lällynläätä, ainaista muruttelua, tai koko ajan että toine rakastaa. Ei. Haluisin kuulla jotain pieniä arkisia asioita, jotka saa mut onnelliseks.
Mun ois muutenki vaikee uskoo sellasii "mä rakastan sua" -tunteiden paljastuksii. On vaikee uskoo, et joku muu ku vanhemmat välittäis musta.. Varsinki joku miespuolinen.
Myös mun kanta pelottaa. Mitä mä tunnen, mitä mä haluan?
Olipas sekavaa -.-
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)