Vuosihoroskooppi

                                                                                                                                    google.fi

Kaksosille kaiken kaikkiaan vuosi 2011 merkitsee elämän rauhoittumista ja aloilleen asettumista monen muutosvuoden jälkeen. Käytännössä se tarkoittanee sitä että elämäsi on löytämässä uutta pysyvää pohjaa. Voitkin alkaa suunnitelemaan ja rakentamaan asiotasi hyvin realistisin perustein. Ennen juhannusta syntyneille kaksosille vuoden alku voi tuottaa tullessaan vielä jonkin suunnan muutoksen, mutta jo helmikuusta eteenpäin pääset helpoimpiin virtauksiin ja kaikki kaksoset kokevat kevään hyvinkin edistävänä ajanjaksona. Uusia mahdollisuuksia toteuttaa itseäsi on tarjolla ja koet asioissasi vauhdittumisia. Keskikesä on tänä vuonna romantiikan aikaa ja ihmissuhteissasi on etenemistä ja hyvää tekevää yhteisyyttä. Sosiaalisuutesi on myös huipussaan ja yhteistyö tuottaa tuloksia. Realistinen asenteesi auttaa sinua nyt rakentamaan ihmissuhteesi tukevalle pohjalle. Syksysi kulkee suunnitelmiesi mukaisesti ja pystyt rauhallisin mielin luottamaan jatkuvuuteen ja pysyvyyteen. Elämän normaalius on tänä vuonna tervetullutta, sillä aikaisemmat vuotesi muutoksineen ja levottomuuksinenn ovat saaneet sinut epäilemään josko koko elämäsi olisi muuttunut lopullisesti yhdeksi hullunmyllyksi. Se on ollut voimakasta itsesi etsimisen aikaa ja nyt kykenet ottamaan luovia voimavarojasi hyödylliseen käyttöön ja saamaan jälkeä ryhtymisistäsi.
www.rajatieto.org

"Elämäsi on löytämässä uutta pysyvää pohjaa."

Happy days

Positiivista tässä päivässä on, että se lääkäri onki vast huomenna. Mikää ei voi pilata tätä ihanaa oloa, ku saan vaa olla kotona ilman paniikkia... Paitsi ehkä se että nyt oon sitte tullu kipeeks. Kotona on 100 astetta lämmintä ja oon silti jäässä ku... erm, jääpalikka. Olo on sellanen ku muumeilla talviunien aikaan, haluisin vaa nukkuu pois tän kipeyden. Sen siitä kai saa ku käy varvastossut jalassa röökillä keskitalvella. No, melkeen keskitalvella.

Muutenki on aika paska fiilis. Mun elämä ei suju, eikä taida tulla sujumaan. Jos oon saanu paniikkikohtauksia nyt n. 5 vuoden ajan, ni miten tää muka vois mennä vaan pois? Miten voisin koskaa vaa unohtaa saada paniikkikohtauksen? En ymmärrä. Se on kaiken järjen vastasta, ainaki mun oman.
Mul on niin tylsää kotona. Rakastan tota sateista harmaata säätä mikä tuol ulkona on. Se sopii mun ainaisee fiilikseen. Harmaat päivät, harmaa mieli. Haluisin vaa lähtee ulos vaikka tanssimaa vesisateeseen. Se on joku mun päähaave täl hetkellä. Ei oo mitään tulevaisuuden suunnitelmia, eikä mitään muutakaa. Oon vaa himo ja halu päästä ulos.

 Happy days!

Kauneus ja terveys :D

Mul on aina ollu kauhee himo kynsien järsimiseen. Olin vihdoin onnistunu suht aikalailla melkein lopettamaan, kunnes pyörsin pyhät päätökseni ja näykkäsin palan. Siinä sitte meni koko kynsi. Nyt on siis enää 9 kasvatettua kynttä :D Ongelmana on keskisormien kynnet, toista puren ja toista tekis kauheesti mieli vähän, ihan vähän vaan näykkästä. Ehkä mä en kuitenkaa. Ällöttävän näköstäki ku ihmisellä on sormet suussa, vauvoillahan ne on, enkä mä ny mikää taapero enää kuiteskaa oo. Joten jätetään sormien imeskelemiset niille. Ainaki koitetaan.
Alotin myös terveellisemmän elämän, ei kai vitamiineist voi haittaakaa olla?                  

Tänää oli huono päivä, harjotuksen merkeissä onnistuin vähä niiku välttelemään paniikkikohtausta, kunnes sitte tuli lähtö terapiaan. Sillonhan se iski, enkä sitte päässy terapiaan istumaan tuppisuuna, mitä oon harrastanu nyt pari viikkoa. Emmä ois sinne kyllä halunnukkaa lähtee, mutta pakon edessä yritän aina sinne jaksaa mennä.

Huomenna pitäis mennä lääkäriin puhumaan mun lääkityksistä sun muista paniikki- ja OCDasioista.
Malttaisin odottaa vaikka maailman ääriin, mieluusti.

                                                                                                                                   
                                                           google.fi

Henkinen kankkunen

Mul on ihan kauhee olo, vähä niiku henkinen kankkunen.

Oon ollu koko päivän tosi huonol tuulel, ja tänää tajusin et oon yleensä joka terapiapäivänä ku perseesee ammuttu karhu. "Pohdittiin" tätä mun sisäistä pyörremyrskyä tänää terapeutin kans ja se tulos mihin päädyin on yksinkertasuudessaan se, että mua kyrpii koko hoito.
Ikävää olla näin helvetin kärttynen. Oon myös masentunu, mikä ei oo hyvä yhdistelmä. Jotenki angstaan tätä "mun elämäst ei tuu yhtään mitään" -tunnetta. Sitä tunnetta mikä tulee ku tajuu, ettei elämäl oo mitään annettavaa?
Tai jotain.


Well tomorrow's a better day... NOT. Mulhan on taas terapiaa.

Päivitystä päivistäni

Tässä tulis vähän päivitystä mun päivistä:

Eli, mul on ollu vähä vaikeeta. En oo uskaltanu liikkuu ulkona, ja aina ku oon ollu poikaystävällä (jonne siis oon menny iskän kyydillä, bussit on impossible mission), siel ei oo saanu olla muita ihmisii, mun paniikin takii.

Jokatapaukses, viime perjantaina uskaltauduin sitte olemaan ihmisten kans mun poikaystävän luona. Siel oli kalustoon kuuluvien lisäks kolme ihmistä. Ja selvisin. Jäin myös yöks mikä on ollu vaikeeta. Lauantaina kuitenki sitte karkasin äitin luokse (faijan kyydillä taas) kovan paniikkitunteen takia.

Oon myös harjotellu vähän ulkona liikkumista. Uskalsin kiertää meijän talon. Kuulostaa tosi vähältä mut mulle sen yrittäminen tuntu maailmanlopult. Kaikkialt pisteli, heikotti yms. Mut onnistuin.
Mun usko tulevaan alkaa taas nousta. Toivottavasti ei turhaan.