They called...

Huoh.

Osastolta soitettiin...

Ensin ne ehdotti, että menisin keskiviikkona sinne, mutta oon (toivottavasti, jos pystyn) lähdössä laivalle torstaina. Sitten ne sano, että maanantaina voisin tulla sinne. Mutta perkele kun vappu on tiistaina! I don't wan to, I don't want to!

P-E-L-O-T-T-A-A

Pelottaa. Niin helvetisti. Ahdistaa. Niin helvetisti. Heikottaa. Niin... arvaatte varmaan.

Olen nyt yrittänyt tulla terveeksi omin voimin. Olen käynyt lenkeillä ja läheisessä ostoskeskuksessa pari kertaa. Idea oli, että tuun niin terveeks, ettei tarvii mennnä osastolle. Mutta ei. I failed. Once again.

Mua ahdistaa se, että siellä on kaikenlaisia "ryhmiä". On varmastikin kaikkia kokkausryhmiä ja piirtämisryhmiä. Liikuntaryhmiä. Liikuntaa siellä kuulemma harrastetaan vähintään kerran viikossa. Aamupalan kattamista, iltapalan kattamista. Ne ahdistaa. Ahdisti aikasemmillakin osastoilla, ja ahdistaa näköjään vieläkin.

Kesäkin tulossa ja minä menen osastolle.

Osastolle?

Mulla oli osastohaastattelu tiistaina. Vaikutti aika... ei kivalta. Ne anto mulle maanantaihin asti aikaa ilmottaa, että haluanko kuukauden pituiseen jonoon vai en.
Olen pähkäillyt asiaa tiistaista asti. En halua osastolle. Mutta. Puhuttuani ihmisten - ystävän, isän ja äidin, terapeutin - kanssa asiasta olen tullut siihen tulokseen, että menen osastolle. Tulin itseasiassa juuri puhelimesta. Soitin sinne ja sanoin, että haluan jonoon.
Mua jännittää ja pelottaa ja ahdistaa koko ajatus aivan hirveesti. Siellä on kaikkia toimintaryhmiä ja tietysti työtehtäviä. Pöydän kattamista sun muuta. Ja pöydän kattaminen pelottaa. Pelotti aikasemmillakin osastoilla ja pelottaa vieläkin.

Paska. En voi uskoo, että mun elämä on taas tällasta. Että olen taas siinä tilanteessa, että pitää mennä osastolle.