I'm an aunt ♥

Oon kipeenä. Ollut nyt päälle viikon.
Yskin taukoomatta keuhkoja pihalle ja on muutenkin tosi räkänen fiilis. En oo siis saanut mitään aikaseks nyt yli viikkoon. En ollut koulussa, enkä missäänn muuallakaan. Oon vaan ollut mun poikaystävän luona. En ole pystynyt edes terapiaan menemään. Oon vaan juonut Finrexiniä, Panadol Hottia ja aivan tajuttoman kasan teetä. Lääkäriin ehkä pitäis mennä, kun ei tää oo vieläkään mennyt ohi, mutta koska sitä sais aikaseks? Vaatiihan ne koulustakin lääkärintodistuksen, koska olen ollut yli 3 päivää poissa.

On mulla aivan valtava ilosanomakin. Nyt se on tapahtunut. Mä olen täti. ♥
Pari päivää sitten syntyi terve tyttövauva, ketä en ole vielä päässyt näkemään.

I'm so very happy. And sick.

Nyt se on tullut taas: kova, erittäin kova halu parantua. Eilen otin askeleen oikeeseen suuntaan ja menin paikkoihin, joissa en ollut käynyt ennen. Baareihin kylläkin, mutta tämä kaupunginosa ei ollut mulle millään tavalla tuttu. Tai oonhan mä siellä käynyt pari kertaa, mutta ilman hyvää ystävääni olisin kyllä eksynyt. Oli kyllä aivan mahtava ilta.
Mulla ei oo pitkään aikaan ollut darrapäivänä näin kova halu parantua. Tulin juuri kotiin isäni kyydillä ja huudahdin autossa, että haluan olla terve. En vaan tiedä mitä tehdä asialle. Tai tiedänhän mä: pitäis mennä ulos ja lenkille ja läpi harmaan kiven ja tulta päin. Se ei vaan taida olla niin helppoa. En osaa vaan päättää, että "nytpä mä lähden hakkaamaan sitä harmaata kiveä", en pysty. Ja vaikka mulla onkin halu, ei se tarkota, että pystyisin siihen.

En edes usko, että se on mahdollista. Vieläkään.

Näin taas unta siitä ketusta. Ja unessa myös mua koulutettiin kiduttamalla taistelemaan pahoja ihmisiä vastaan. Aika fantasiapainotteisia nää mun unet. Toisaalta ei mun unet aina oo tämmösiä. Yleensä ne on sellasia kaiken kattavia sekaunia.

Mun ja parhaan ystäväni kolmen viikon ja sadan euron veto päättyy luultavasti tasapeliin. Vielä on kummallakin kaksi päivää aikaa mokata.

Olen ollut tällä viikolla huimat kaksi päivää koulussa. Se on parempi kun ei mitään ja oikeesti on ollut "ahkera" olo. Kahteen päivään se taitaa jäädäkin, koska olen näköjään tullut kipeäksi. Ja muutenkin: eikö kaksi päivää siinä paikassa vois riittää? En tahdo olla siellä. Enkä millään saa itseäni tahtomaan. Olen pyytänyt lupaa koulun lopettamiseen, mutta en saa. Hassua, kun isän sana on 20-vuotiaan laki.
Mulla oli osastohaastattelu, johon en selvinnyt. Ei se mua pahemmin haitannut, koska en ollut muutenkaan menossa osastolle. Nyt tilanne on hiukan eri. Mun ehkä pitäisi mennnä osastolle. Ehkä, en oo varma vielä. Olenhan mä uupunut enkä saa mitään aikaseksi ja masentaa ja kaikki on niin vaikeeta. Mutta ehkä mä koitan vielä selvitä ilman osastoa. Niinkuin olen maininnut: tammikuu meni ihan perseelleen, helmikuussa tsempataan. Jos nyt tilanne ei parane, harkitsen uudestaan osastoa. Enimmäkseen koska kesästressi on täällä: hyvä ystäväni tuli toissa päivänä käymään, ja se heitti taas ilmoille sen kesäsuunnitelmia, joihin mä kuulun. Ne oli ihania ajatuksia, mutta mielessäni mahdottomia toteuttaa.
Viime kesä oli paska, toissa kesä oli paska. Mulla on ollut tässä vaan paskoja, mitäänsanomattomia kesiä, joten nyt olisi korkea aika edes hiukan tapahtumarikkaammalle kesälle.

Mä en mielestäni hirveen paljoa pyydä.

Exhausted

Oon ihan uuvuksissa. Ihan hirveän uuvuksissa.
Tää viikko on mennyt ihan perseelleen. Itseasiassa koko tammikuu on mennyt ihan perseelleen.
Olen ollut tammikuun aikana joka viikko yhden päivän koulussa. Ja muuten olenkin vaan nukkunut, katsonut sarjoja ja nukkunut lisää. Ja dokannut.
Sovin isän kanssa, että helmikuussa tsemppaan. Yritän tehdä jotain muutakin kun nukkua. Mutta mitä jos tää uupumus ei lähde pois? Miten mä jaksan pysyä hereillä sillon?

Mä myös palelen, mulla on tosi heikko olo. Mua huippaa kun nousen, joten en halua nousta. Äsken koitin syödä ja onnistuin siinä vain käsi hirmuisesti täristen. Tärisen aina.
Alkoholiakaan en enään siedä. Muutaman pullollisen jälkeen tulee halu oksentaa. Yölläkin heräilin jatkuvasti pahaan oloon.