Pikkujoulut

Pikkujoulut oli total success! Oli joulukoristeita ja torttuja yms. Pelailtii juomapelejä ja laulettii karaokee. Oli tosi hauskaa (ainaki mulla) ja aamulla olo oli sen mukanen.

Oli itseasias niin kivaa et päätettii parhaan ystäväni kans järjestää Pikkujoulut part 2. Saa ainaki hyvän tekosyyn ryypätä. Sitä siis odotellessa..

Uus suunta

Mul on tullu ihan ihme pelkoja lisää, joita en just nyt tässä ala listaamaan, mutta yks mieleenpainuvimmist ois se, että oon alkanu pelkämään että kävelen unissani ja vaik puukotan jonkun. Ihan tiedoks kaikille etten oo koskaan kävelly unissani ja pelkään teräaseita :o

Asiasta kukkaruukkuun: mun harjotusreittien suunta on aina ollu itään päin, mutta nyt sitte otin ja muutin suuntaa mihin nenä osottaa. Alotin kävelyharjotuksia myös pohjoseen ja länteen. Pohjonen on kaikist pelottavin; siel on eniten elämää ja vilskettä, koska se suunta vie keskustaan. Jokatapauksessa jännityksessä odottelen sitä päivää jollon pääsen tän pohjoseen osottavan tien päähän. Vinguttamaan visaa. Paljon. :)

Luin vanhoja juttuja ja silmään pisti aika paljon angstia, joten nyt mun ilosiin viikonlopun suunnitelmiin: tiedossa ois pikkujoulut. Luvassa siis paljon paniikkia mut on se joululaulujen ja glögin arvosta!

kotiliesi.fi

Mul onki tosi ilonen olo vaihteeks. On se kumma miten tsemppauksien saanti piristää ja saa hyvän tuuliseks :-)

Mun parasystävä on kyllä suuressa monisanaisuudessaan maailman paras siinä. Erehdyin ulisemaan "haluun olla terve" (ei viisasta) ja vastaukseks sain "No ole" :)
Ennen aattelin et "en voi tulla terveeks", mut nyt mul ei oo päässä tilaa sellasille ajatuksille ku mielessä on vaa se miten kovasti haluun ja AION tulla terveeks. PISTE.

Liikaa aikaa?

Ennen itkin sitä, miten lyhyt elämä on. Miten tää aika minkä saa elää ei riitä mihinkää.
Oisinpa sillon tienny et joskus olo tulee olemaan iha vastakkaiseen suuntaan, ja itken sitä, miten monta vuotta mun pitää vielä hillua täällä telluksen päällä.
Aatelkaa nyt, oon 20 kohta ja viel ois sellaset 60 vuotta edessä. Kauhee ajatus.
Kylhän ois kiva elää, ja ois kiva ku elämä ois ihanaa. Ois itseasias kiva jos ois ees elämä. Mut tää ei kyl oo mitää elämää. Tätä ei lasketa. Ja meinaan kuolla pelkkää ajatuksee et ois viel liikaa vuosia ennen ku pääsis rauhallisesti pois tält pallon päältä.

Tää ei ees oo se paikka mis haluun elää. Mut mul ei oikee oo vaihtoehtoja. Se paikka mis haluisin olla ei taida olla olemas muualla ku mielikuvituksessa.