Taas osastolla. Mulla on kahden viikon periodi, joka siis tarkoittaa sitä, etten pääse edes lomille viikonloppuna. Olen jumissa täällä. Ärsyttää. Ja masentaa.
Puhuin lääkärille mun huonosta lääkityksestäni. Ehdotin, että jos vaikka vaihdettaisi masennuslääkettä, se kun ei tunnu auttavan. Joten nyt vähennetään vanhaa masennuslääkettä ja ylihuomenna pitäisi alkaa syödä sitä uutta. Tästä oon hiukan innoissani. Toivon, että se uusi lääke auttaa paremmin kuin tuo vanha. Ehkä tämän vaihdon jälkeen puhun vielä mun ahdistuslääkkeistä, jos niitäkin vaikka vois vaihtaa. Mä kun olen koko ajan niin ahdistunut.
Mulla on tulossa leikkaus sellasen patin takia parin viikon päästä. Huomenna mulla on nukutuslääkärin ja jonkun sairaanhoitajan tapaaminen. Pyysin, että isä veisi minut sinne, koska en uskalla enää julkisilla matkustaa sen yhden paniikkikohtauksen jälkeen. Osastolla ne ei luonnollisesti ole hirveän innostuneita siitä, että isä kuskaa mut sinne. Mutta voi voi. Jos en pysty muuten, niin minkäs teet.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Kukkuu mitä kuuluu? Miks et ole aikoihin kirjottanut?
VastaaPoista