Bad, worse, worst

Tämä viikko meni aika huonosti.
Mun piti tsempata, mennä toimintakeskukseen ja terapiaan itsenäisesti. Ainakin yrittää. Enhän mä mitään yrittänyt.
Mua masentaa niin paljon, että haluan vain nukkua. Maanantaina nukuin terapiassa. Tiistaina nukuin toimintakeskuksen ohi. Ja päivät vain pahenee. Tiistaina mentiin isän kanssa lounaalle ravintolaan. Paniikkikohtaus oli hyvin lähellä. Mentiin autolla, vaikka ruokapaikka oli ihan lähellä. Pelkäsin, että en pysty lähtemään sieltä pois. Jätimme automme suht kauas, koska paikkoja ei löytynyt. Menimme ravintolaan, ja kesken ruokailun sanoin isälle, että nyt ahdistaa aivan hirveesti. Söimme kuitenkin loppuun ja yritin rauhoitella itseäni. Lähdimme ravintolasta, ja kun olimme ulkona, totesin, että nyt tulee paniikkikohtaus. Kyselin hätääntyneenä isältä, että mitä teen. Isä neuvoi rauhallisesti, että mene takaisin ravintolaan rauhottumaan ja hän hakee auton ravintolan eteen. Pelastuin. Mutta se oli kyllä tosi lähellä. Paniikkikohtaus siis.
Sen jälkeen mua on vaan ahdistanut. Ja masentanut vielä enemmän kuin alkuviikosta.

Tuntuu siltä, ettei tästä pääse yli eikä ympäri.