24.9 on siirtokeskustelu. Eli siis hoitaja osastolta ja avohoidon joku psykologi tulee äitini luokse.
26.9 on uloskirjaus.
Se on ihan okei. Oikeestaan oon innoissani, kun pääsen vihdoinkin pois täältä. Toisaalta mua kyllä myös pelottaa, että mitä tapahtuu kun menen kotiin. Palaanko taas samaan pisteeseen missä olin aiemmin. Se piste ei kyllä ole hirveen kaukana.
Olen tässä parin kuukauden sisällä käynyt pari kertaa tutustumassa sellaiseen toimintakeskukseen. Tänään olin ensimmäistä kertaa siellä koko päivän (10-14). Mua pelotti aivan järkyttävän paljon. Meinasin matkan varrella kääntyä takasin osastolle päin vaikka kuinka monta kertaa, ja olisin varmasti kääntynytkin ellei osastolta olisi tullut hoitajaa saattamaan mua ovelle asti. Ei hitto mä pelkäsin. Olin ihan kauhusta kankeena. Mutta tää päivä meni oikeen hyvin. Siellä tehdään joka päivä lounas, ja en tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin mä päädyin tekemään sen. PELKÄSIN. Oon siis aivan tajuttoman surkee laittamaan ruokaa. Hyvä, ettei vedetkin aina pala pohjaan. Mutta mä selvisin! Oon niin tajuttoman ylpee musta.
Niin tajuttoman ylpee.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)