Hoitoneuvottelun jälkeen olen ollut aika huonolla tuulella.
Koitan miettiä adjektiiveja, jotka kuvaisi parhaiten mun henkistä vointiani. Tulos on: uupunut, vihainen ja pettynyt.
Uupunut. Elämäni on uuvuttavaa. Ei jaksa. Yhdessä vaiheessahan mä taas julistin jonkun ihme paranemispäätöksen, enkä siihenkään näköjään pystynyt. Ei jaksa edes yrittää. Aina näitä mun päätöksiä seuraava viikko menee yrittäessä, mutta sitten uuvun. "Ei tästä kuitenkaan mitään tule".
Vihainen. Vihaan vihaan vihaan tätä paikkaa. Olen helvetin vihainen hoitoneuvottelusta vieläkin. Olen vihainen koska tänään huonekierrolla mulle sanottiin, että uloskirjaukseni on heti kun minun fyysiset ongelmat on tutkittu. Uloskirjaus? Mitä v... Enhän mä ole edes kunnossa?
Pettynyt. Pettynyt itseeni. Pettynyt siihen, kun en jaksa yrittää. Pettynyt siihen kun ei kiinnosta.
I'm good for nothing.
Tässä mulla on blogi, joka kertoo... no, musta. Ja lisää musta. Ja mun elämäst diagnoosit seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ps. rakastan kommentteja :)